Pääsivu

Omaa voimaa uikuttaa, virkamiestarmoa kyykyttää

Sinisten vaunujen romutus ja rautatiekilpailu

Mietteitä Haapajärven lättähattureissulta

Kilpailutustuskaa

Tsaarinaikainen hallinto

Britanniasta on opiksi

Ministeri Vehviläisen voima vaikuttaa ja tahto toteuttaa?

Tilastotkin todistavat junien myöhästelyn

Henkilöjuna Joensuuhun

Rautateiden ongelma ydin on VR:n monopoliasema

Kaukojunia voisi käyttää lähiliikenteen tarpeisiin

Yöjunaselvitys haisee

Vr-yhtymän yksinoikeus harkintaan

Olisiko henkilöliikenne sittenkin mahdollista?

Eduskuntavaalit ja yöjunat

Sinisten vaunujen romutus arveluttavaa

Junalla Helsinkiin - yöjunalla olisi tarve

Lähijunia Ouluun vaikka heti

On jo aika vapautua VR:n kahleista

Taitaa olla yöjunakapinan aika

Yöjunat ja yhdenvertaisuus

Sisämaan yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus

Vr Oy ja julkinen palvelu

Sisämaan yöjunayhteydet palautettava

Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa

Kemijärven yöjunasekoilu

Kysymys on palveluasenteesta

Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu

Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle

Yöjuna Koillismaalle?

VR:n liikennemonopoli harkintaan

Rataverkko demokratian aikaan

Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos!

Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä

Kuluista perillä vain harvat

Pikajunalla vanhaa rataa

Miksi juna ei kulje Pieksämäelle?

Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä

Yöjunalla Vuokattiin

Hallitus

Linkkejä

 

AJATUKSIAMME RAIDELIIKENTEESTÄ

RADAT PITÄISI MITOITTAA HALUTUN LIIKENTEEN MUKAAN

VR:n toimitusjohtaja Aro valitteli valtion liikennehankkeiden lyhytjänteisyyttä (HS 10.1). On vaikeaa tehdä järkeviä kalustohankintoja, jos ei tiedä millaisilla radoilla niitä tullaan käyttämään. Toisaalta Liikenneviraston ja ministeriön on hankala päättää kuinka kohdentaa niukat kunnostusvarat, kun monopoliasemassa oleva operaattori ei kerro millaista liikennettä se haluaa harjoittaa vaikkapa kahdeksan vuoden kuluttua.

Matkustajien kannalta olennaista rautateissä ovat junat. Radat pitäisikin mitoittaa halutun liikenteen mukaan, ei toisin päin. Suunnitellaan siis ensin aikataulut ja rakennetaan ja kunnostetaan radat sen tarpeiden mukaan. Tämä vaatisi kummaltakin osapuolelta hyvin pitkäjänteistä yhteistyötä.

Viimevuosien ratahankkeissa on yleensä toimittu päinvastoin. Seurauksena on ollut ikäviä yllätyksiä, kuten Savonlinna – Huutokoski – rata, jolle ei ole juuri löytynyt käyttöä perusparannuksesta huolimatta. Toisaalta Helsingin ympäristössä on lisätty sekä lähi- että kaukoliikennettä huomattavasti ilman vastaavia kapasiteetin laajennuksia radoilla.

Aiemmin VR ryhtyi hankkimaan mutkissa kallistelevia Pendolinoja, mikä vähensi ratojen oikomistarvetta. Kuitenkin monin paikoin Pendolinojen vaatimat pienet parannuksetkin on vielä toteuttamatta. Itä-Suomessa niitä on tehty vain maakuntien johdolla. IC-junilla voidaan enimmäkseen ajaa vain 140 – 160 km/h.

Nykyisin kaukoliikenne perustuu kolmituntirytmiin eli junat kulkevat kolmen tunnin välein. Systeemi hajoaa varsinkin kauemmaksi Helsingistä mentäessä. Palvelutasokaan ei ole kummoinen, joten tarjontaa täydennetään lisäjunin. Järjestelmä ei ole kovin tehokas ja kasvattaa häiriöherkkyyttä.

Haluttaessa lisätä liikennettä järkevintä olisi siirtyä kaksituntirytmiin. Se vaatisi vain pienehköjä kapasiteetin lisäyksiä. Junamääräkään ei kasvaisi oleellisesti, koska rytmin ulkopuoliset junat jäävät enimmäkseen pois. Seurauksena liikenne jakautuisi tasaisemmin aamun ja illan välille lisäten kulkuvarmuutta.

Tämä tai joku vastaava tavoite antaisi konkreettisen päämäärän tuleville raidehankkeille. Ne voidaan mitoittaa tasolle, jonka konkreettinen aikataulu vaatii. Samalla vältetään investoinnit, joita ei kuitenkaan voida hyödyntää. Päättäjien ja matkustajien on myös helpompi sisäistää toimenpiteiden tarkoitus.

Juha P Korhonen
Helsinki
Suomen rautatiematkustajat ry
Varapuheenjohtaja

Helsingin Sanomat 12.1.2011