|
Pääsivu
Omaa voimaa uikuttaa, virkamiestarmoa kyykyttää
Sinisten vaunujen romutus ja rautatiekilpailu
Mietteitä Haapajärven lättähattureissulta
Kilpailutustuskaa
Tsaarinaikainen hallinto
Britanniasta on opiksi
Ministeri Vehviläisen voima vaikuttaa ja tahto toteuttaa?
Tilastotkin todistavat junien myöhästelyn
Henkilöjuna Joensuuhun
Rautateiden ongelma ydin on VR:n monopoliasema
Kaukojunia voisi käyttää lähiliikenteen tarpeisiin
Yöjunaselvitys haisee
Vr-yhtymän yksinoikeus harkintaan
Olisiko henkilöliikenne sittenkin mahdollista?
Eduskuntavaalit ja yöjunat
Sinisten vaunujen romutus arveluttavaa
Junalla Helsinkiin - yöjunalla olisi tarve
Lähijunia Ouluun vaikka heti
On
jo aika vapautua VR:n kahleista
Taitaa olla yöjunakapinan aika
Yöjunat ja yhdenvertaisuus
Sisämaan
yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus
Vr Oy ja julkinen
palvelu
Sisämaan yöjunayhteydet palautettava
Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa
Kemijärven yöjunasekoilu
Kysymys on palveluasenteesta
Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu
Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle
Yöjuna
Koillismaalle?
VR:n liikennemonopoli harkintaan
Rataverkko demokratian aikaan
Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos!
Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä
Kuluista perillä vain harvat
Pikajunalla vanhaa rataa
Miksi juna ei kulje Pieksämäelle?
Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä
Yöjunalla Vuokattiin
Hallitus
Linkkejä |
|
AJATUKSIAMME RAIDELIIKENTEESTÄ
RADAT PITÄISI MITOITTAA HALUTUN
LIIKENTEEN MUKAAN
VR:n
toimitusjohtaja Aro valitteli valtion liikennehankkeiden
lyhytjänteisyyttä (HS 10.1). On vaikeaa tehdä järkeviä
kalustohankintoja, jos ei tiedä millaisilla radoilla niitä tullaan
käyttämään. Toisaalta Liikenneviraston ja ministeriön on hankala
päättää kuinka kohdentaa niukat kunnostusvarat, kun monopoliasemassa
oleva operaattori ei kerro millaista liikennettä se haluaa
harjoittaa vaikkapa kahdeksan vuoden kuluttua.
Matkustajien kannalta olennaista rautateissä ovat junat. Radat
pitäisikin mitoittaa halutun liikenteen mukaan, ei toisin päin.
Suunnitellaan siis ensin aikataulut ja rakennetaan ja kunnostetaan
radat sen tarpeiden mukaan. Tämä vaatisi kummaltakin osapuolelta
hyvin pitkäjänteistä yhteistyötä.
Viimevuosien ratahankkeissa on yleensä toimittu päinvastoin.
Seurauksena on ollut ikäviä yllätyksiä, kuten Savonlinna –
Huutokoski – rata, jolle ei ole juuri löytynyt käyttöä
perusparannuksesta huolimatta. Toisaalta Helsingin ympäristössä on
lisätty sekä lähi- että kaukoliikennettä huomattavasti ilman
vastaavia kapasiteetin laajennuksia radoilla.
Aiemmin VR ryhtyi hankkimaan mutkissa kallistelevia Pendolinoja,
mikä vähensi ratojen oikomistarvetta. Kuitenkin monin paikoin
Pendolinojen vaatimat pienet parannuksetkin on vielä toteuttamatta.
Itä-Suomessa niitä on tehty vain maakuntien johdolla. IC-junilla
voidaan enimmäkseen ajaa vain 140 – 160 km/h.
Nykyisin kaukoliikenne perustuu kolmituntirytmiin eli junat kulkevat
kolmen tunnin välein. Systeemi hajoaa varsinkin kauemmaksi
Helsingistä mentäessä. Palvelutasokaan ei ole kummoinen, joten
tarjontaa täydennetään lisäjunin. Järjestelmä ei ole kovin tehokas
ja kasvattaa häiriöherkkyyttä.
Haluttaessa lisätä liikennettä järkevintä olisi siirtyä
kaksituntirytmiin. Se vaatisi vain pienehköjä kapasiteetin
lisäyksiä. Junamääräkään ei kasvaisi oleellisesti, koska rytmin
ulkopuoliset junat jäävät enimmäkseen pois. Seurauksena liikenne
jakautuisi tasaisemmin aamun ja illan välille lisäten
kulkuvarmuutta.
Tämä tai joku vastaava tavoite antaisi konkreettisen päämäärän
tuleville raidehankkeille. Ne voidaan mitoittaa tasolle, jonka
konkreettinen aikataulu vaatii. Samalla vältetään investoinnit,
joita ei kuitenkaan voida hyödyntää. Päättäjien ja matkustajien on
myös helpompi sisäistää toimenpiteiden tarkoitus.
Juha P
Korhonen
Helsinki
Suomen rautatiematkustajat ry
Varapuheenjohtaja
Helsingin Sanomat 12.1.2011 |
|