Suomen Rautatiematkustajat ry Finska spårtrafikspassagerare rf




	Pääsivu Kaukojunia voisi käyttää lähiliikenteen tarpeisiin Yöjunaselvitys haisee Vr-yhtymän yksinoikeus harkintaan Olisiko henkilöliikenne sittenkin mahdollista? Eduskuntavaalit ja yöjunat Sinisten vaunujen romutus arveluttavaa Junalla Helsinkiin - yöjunalla olisi tarve Lähijunia Ouluun vaikka heti On jo aika vapautua VR:n kahleista Taitaa olla yöjunakapinan aika Yöjunat ja yhdenvertaisuus Sisämaan yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus Vr Oy ja julkinen palvelu Sisämaan yöjunayhteydet palautettava Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa Kemijärven yöjunasekoilu Kysymys on palveluasenteesta Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle Yöjuna Koillismaalle? VR:n liikennemonopoli harkintaan Rataverkko demokratian aikaan Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos! Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä Kuluista perillä vain harvat Pikajunalla vanhaa rataa Miksi juna ei kulje Pieksämäelle? Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä Yöjunalla Vuokattiin Hallitus Linkkejä		AJATUKSIAMME RAIDELIIKENTEESTÄ RAUTATEIDEN ONGELMAN YDIN ON VR:n MONOPOLIASEMA Kuva: Mauri Monto Osmo Soininvaara päätyi kritiikissään (HS Kotimaa 24.2.) siihen, että valtion pitäisi tukea VR Oy:tä sadalla miljoonalla eurolla. Kanta on samansuuntainen kuin VR:n tuoreella toimitusjohtaja Mikael Arolla. Näinköhän Aron edellisellä alalla panimoteollisuudessa asiat korjattiin? Ongelman ydin on kuitenkin VR:n henkilöliikennemonopoli, joka joulukuussa sai kymmenen vuoden jatkoajan. Minun on veronmaksajana tätä vaikea ymmärtää. Henkilöliikenteen avautumista kilpailulle pohtiva työryhmä tietää, että ulkomailla liikennöintikorvausten taso on pudonnut kilpailutuksen myötä keskimäärin 10 – 30 prosenttia. Virallinen selitys yhtiön tarvitsemasta sopeutumisajasta ontuu sekin. Jo VR:n 125-vuotishistoriikissa vuodelta 1987 tunnetaan mahdollisuus, että ”ulkopuoliset” harjoittaisivat liikennettä joko VR:n junien lomassa tai hiljaisilla rataosilla yksinoikeudella. Kun henkinen kypsyys monen operaattorin järjestelmään on ollut olemassa jo kohta neljännesvuosisadan, mihin pitkiä siirtymäaikoja vielä tarvitaan? Pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä tehtiin vuonna 2008 56,2 miljoonaa matkaa (80 prosenttia kaikista junamatkoista) ja kaukoliikenteessä 13,8 miljoonaa matkaa (lähes 20 prosenttia kaikista junamatkoista). Suoritteena pääkaupunkiseudun lähiliikenne vastaa 888 miljoonaa henkilökilometriä (22 prosenttia kokonaissuoritteesta) ja kaukoliikenne 3,2 miljoonaa henkilökilometriä (78 prosenttia kokonaissuoritteesta). Pääkaupunkiseudulla on siis paljon matkustajia, mutta vähän suoritetta. Kaukoliikenteessä on vähän matkustajia mutta paljon suoritetta. On kuitenkin törkeätä, että määrältään suurin junamatkustajien ryhmä on jätetty myöhästymiskorvauksia vaille. Korvausjärjestelmä pitää miettiä uusiksi. Kansanedustuslaitoksemmekin pitää ryhdistäytyä, jos liikenneministeriö jatkaa mihinkään johtamattomia työryhmäleikkejään. Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunta järjesti kuulemistilaisuuden rautateiden talviliikenteen ongelmista. Kun yhteiskunnan kukkarolla on pohjansa, rajallisten varojen mahdollisimman tehokas käyttö pitäisi ottaa lähtökohdaksi. Otan esimerkiksi kilometrihinnaltaan huiman Pisara-radan. Onko mietitty halvempia vaihtoehtoja, jotka ajaisivat saman asian? Mieleeni tulee muunnos Alvar Aallon Vapaudenkadusta: rautatie kahdessa tasossa Helsinkiin. Toisen kerroksen kansi suojaisi alemman tason raiteita lumelta. Umpiurbaanissa ympäristössä tällainen tuskin pilaa kaupunkikuvaakaan. Julkaistussa jutussa on kirjoitusvirhe: kaukoliikenteen suorite on 3164 miljoonaa henkilökilometriä eikä 3,2 miljoonaa henkilökilometriä. Kalevi Kämäräinen Puheenjohtaja Suomen Rautatiematkustajat ry Helsingin Sanomat 28.2.2010