Pääsivu

Kaukojunia voisi käyttää lähiliikenteen tarpeisiin

Yöjunaselvitys haisee

Vr-yhtymän yksinoikeus harkintaan

Olisiko henkilöliikenne sittenkin mahdollista?

Eduskuntavaalit ja yöjunat

Sinisten vaunujen romutus arveluttavaa

Junalla Helsinkiin - yöjunalla olisi tarve

Lähijunia Ouluun vaikka heti

On jo aika vapautua VR:n kahleista

Taitaa olla yöjunakapinan aika

Yöjunat ja yhdenvertaisuus

Sisämaan yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus

Vr Oy ja julkinen palvelu

Sisämaan yöjunayhteydet palautettava

Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa

Kemijärven yöjunasekoilu

Kysymys on palveluasenteesta

Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu

Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle

Yöjuna Koillismaalle?

VR:n liikennemonopoli harkintaan

Rataverkko demokratian aikaan

Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos!

Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä

Kuluista perillä vain harvat

Pikajunalla vanhaa rataa

Miksi juna ei kulje Pieksämäelle?

Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä

Yöjunalla Vuokattiin

Hallitus

Linkkejä

 

AJATUKSIAMME RAIDELIIKENTEESTÄ

RAUTATEIDEN ONGELMAN YDIN ON VR:n MONOPOLIASEMA


Kuva: Mauri Monto

Osmo Soininvaara päätyi kritiikissään (HS Kotimaa 24.2.) siihen, että valtion pitäisi tukea VR Oy:tä sadalla miljoonalla eurolla. Kanta on samansuuntainen kuin VR:n tuoreella toimitusjohtaja Mikael Arolla. Näinköhän Aron edellisellä alalla panimoteollisuudessa asiat korjattiin?

Ongelman ydin on kuitenkin VR:n henkilöliikennemonopoli, joka joulukuussa sai kymmenen vuoden jatkoajan. Minun on veronmaksajana tätä vaikea ymmärtää. Henkilöliikenteen avautumista kilpailulle pohtiva työryhmä tietää, että ulkomailla liikennöintikorvausten taso on pudonnut kilpailutuksen myötä keskimäärin 10 – 30 prosenttia.

Virallinen selitys yhtiön tarvitsemasta sopeutumisajasta ontuu sekin. Jo VR:n 125-vuotishistoriikissa vuodelta 1987 tunnetaan mahdollisuus, että ”ulkopuoliset” harjoittaisivat liikennettä joko VR:n junien lomassa tai hiljaisilla rataosilla yksinoikeudella.

Kun henkinen kypsyys monen operaattorin järjestelmään on ollut olemassa jo kohta neljännesvuosisadan, mihin pitkiä siirtymäaikoja vielä tarvitaan?  

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä tehtiin vuonna 2008 56,2 miljoonaa matkaa (80 prosenttia kaikista junamatkoista) ja kaukoliikenteessä 13,8 miljoonaa matkaa (lähes 20 prosenttia kaikista junamatkoista). Suoritteena pääkaupunkiseudun lähiliikenne vastaa 888 miljoonaa henkilökilometriä (22 prosenttia kokonaissuoritteesta) ja kaukoliikenne 3,2 miljoonaa henkilökilometriä (78 prosenttia kokonaissuoritteesta). Pääkaupunkiseudulla on siis paljon matkustajia, mutta vähän suoritetta. Kaukoliikenteessä on vähän matkustajia mutta paljon suoritetta.

On kuitenkin törkeätä, että määrältään suurin junamatkustajien ryhmä on jätetty myöhästymiskorvauksia vaille. Korvausjärjestelmä pitää miettiä uusiksi.

Kansanedustuslaitoksemmekin pitää ryhdistäytyä, jos liikenneministeriö jatkaa mihinkään johtamattomia työryhmäleikkejään. Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunta järjesti kuulemistilaisuuden rautateiden talviliikenteen ongelmista. Kun yhteiskunnan kukkarolla on pohjansa, rajallisten varojen mahdollisimman tehokas käyttö pitäisi ottaa lähtökohdaksi.

Otan esimerkiksi kilometrihinnaltaan huiman Pisara-radan. Onko mietitty halvempia vaihtoehtoja, jotka ajaisivat saman asian? Mieleeni tulee muunnos Alvar Aallon Vapaudenkadusta: rautatie kahdessa tasossa Helsinkiin. Toisen kerroksen kansi suojaisi alemman tason raiteita lumelta. Umpiurbaanissa ympäristössä tällainen tuskin pilaa kaupunkikuvaakaan.   Julkaistussa jutussa on kirjoitusvirhe: kaukoliikenteen suorite on 3164 miljoonaa henkilökilometriä eikä 3,2 miljoonaa henkilökilometriä. 


Kalevi Kämäräinen
Puheenjohtaja
Suomen Rautatiematkustajat ry

Helsingin Sanomat 28.2.2010