Junalla Helsinkiin - yöjunalla olisi tarve

Lähijunia Ouluun vaikka heti

On jo aika vapautua VR:n kahleista

Taitaa olla yöjunakapinan aika

Yöjunat ja yhdenvertaisuus

Sisämaan yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus

Vr Oy ja julkinen palvelu

Sisämaan yöjunayhteydet palautettava

Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa

Kemijärven yöjunasekoilu

Kysymys on palveluasenteesta

Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu

Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle

Yöjuna Koillismaalle?

VR:n liikennemonopoli harkintaan

Rataverkko demokratian aikaan

Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos!

Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä

Kuluista perillä vain harvat

Pikajunalla vanhaa rataa

Miksi juna ei kulje Pieksämäelle?

Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä

Yöjunalla Vuokattiin

Hallitus

Linkkejä

AJATUKSIAMME RAIDELIIKENTEESTÄ

SINISTEN VAUNUJEN ROMUTUS ARVELUTTAVAA

Lehden sunnuntainumerossa 22.11. kerrotaan laajasti ns. sinisten vaunujen romuttamisesta. Kirjoituksessa mainitaan muun muassa, että vaunujen kierrättäminen olisi eräänlainen ekoteko. Kierrätys on toki hyvästä, mutta nyt tuhotaan mitä todennäköisimmin käyttökelpoista rautatiekalustoa kilpailun ehkäisymielessä. Perustelen näkemystäni parin esimerkin valossa.

Naapurimaassamme Ruotsissa käytetään 1950-luvun teräsmakuuvaunuja jopa kansainvälisessä yöjunassa Malmö - Berliini. Vanhat vaunut kelpaavat vielä, koska niistä on pidetty huolta ja niihin on tarvittaessa tehty teknisiä uudistuksia.

Espanjan esimerkkivaunut lienevät jonkinasteista sukua sinisille vaunuillemme. Maassa nimittäin valmistettiin 1960-luvulla teräsvaunuja saksalaisten, 1950-luvulta peräisin olevien esikuvien mukaan. Sittemmin vaunuja on muutettu muun muassa niin, että päivävaunuista on tehty makuuvaunuja ja niiden huippunopeutta on korotettu uusilla teleillä.

Lehtijutussakaan ei mainita, että romutettu vaunu 23536 olisi ollut korroosion raiskaama, vaikka toimittajan mukaan se olikin muuten raiskattu ja häväisty. Kirjoituksesta ilmenee myös, että sinisen kaluston korroosiotekniikkaa on parannettu vuonna 1973 ja että niihin on kyetty tekemään teknisiä uudistuksia. Jutussa haastateltu rautatieläinenkin pitää vaunuja varmoina ja toimivina.

Ainakaan minä en suostu uskomaan, että suomalaisen työn laatu jäisi jälkeen ruotsalaisesta ja espanjalaisesta. Kalustoa tuhotaan siis jostain muusta syystä kuin huonon kunnon takia.

Rautatiematkustus on viime aikoina ollut nousussa. Ns. vähäliikenteisten ratojen perusparannus mahdollistaisi myös tätä aiemmin hylättyjen reittien uudelleenavaamisen. Tällainen väli on vaikkapa Joensuu – Oulu, jossa kulkijoille kelpaisi varmasti sininenkin vaunu punaisten kulkiessa vilkkailla osuuksilla.

VR Oy:llä vain ei tunnu olevan kykyä harkita henkilöjunia uusilla reiteillä. Toisaalta kukaan muu ei saa ajaa henkilöjunia. Jo länsinaapurissa asiat ovat toisin ja henkilöjunaliikenteen kulkumuoto-osuus on korkeampi kuin Suomessa.

Romuttamalla sinisiä vaunuja VR Oy vaikeuttaa potentiaalisten tulokkaiden kynnystä päästä alkuun, koska raideleveytemme on keskieurooppalaista leveämpi. Leveys mahdollistaa myös tilavammat vaunut ja siten paremman matkustusmukavuudenkin.

Liikenneministeriön teettämässä linja-autoliikenteen sektorianalyysissä joulukuulta 2008 on hyvin luonnehdittu yhteiskunnan tehtävä markkinoilla. Konsultin mukaan julkisen vallan on suojeltava kilpailua eikä kilpailijaa. Tässä tapauksessa julkinen valta suojelee kilpailijaa katsomalla vierestä rautatiekaluston romuttamista. Vielä olisi aikaa estää täydellinen tuho.




Kalevi Kämäräinen
puheenjohtaja
Suomen Rautatiematkustajat ry

Satakunnan Kansa 30.11.2009