On jo aika vapautua VR:n kahleista

Taitaa olla yöjunakapinan aika

Yöjunat ja yhdenvertaisuus

Sisämaan yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus

Vr Oy ja julkinen palvelu

Sisämaan yöjunayhteydet palautettava

Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa

Kemijärven yöjunasekoilu

Kysymys on palveluasenteesta

Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu

Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle

Yöjuna Koillismaalle?

VR:n liikennemonopoli harkintaan

Rataverkko demokratian aikaan

Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos!

Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä

Kuluista perillä vain harvat

Pikajunalla vanhaa rataa

Miksi juna ei kulje Pieksämäelle?

Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä

Yöjunalla Vuokattiin

Hallitus

Linkkejä

PUHEENJOHTAJAN MIETTEITÄ

LÄHIJUNIA OULUUN VAIKKA HETI

Kuva: Jarkko Voutilainen
Lähijuna Raaheen vuonna 20xx?

Kaleva käsitteli lähijunaliikenteen mahdollisuuksia Oulun seudulla perusteellisessa uutisessa (14.8. / Oulu & ympäristö) ja pääkirjoituksessa (15.8.), jossa arveltiin junia nähtävän vasta pitkän ajan päästä. Kannattavuuden suhteen liikenne saattaa kuitenkin olla nopeastikin toteutettavissa, vaikka operaattorina olisi VR Oy. Perustelen arviotani käytännön esimerkin valossa.

Yhtiö ajaa Parikkalan ja Savonlinnan väliä niin sanotuilla kiskobusseilla, joiden kapasiteetti on jotakuinkin linja-auton luokkaa. Lisäksi kalusto on epäkäytännöllistä, koska yksiköstä toiseen ei voi siirtyä junan liikkuessa. Siksi tarvitaan useita konduktöörejä, ellei henkilökunta vaihda yksikköä liikennepaikoilla seistäessä (molempia käytäntöjä harrastetaan). Junien keskimääräinen matkustajaluku on lähempänä viittäkymmentä kuin sataa. Vaikka radanvarren väestöä on selkeästi Oulun seutua vähemmän, junat kulkevat ilman yhteiskunnan tukea.

Kahdensadan matkustajan mantraa hokevan henkilöliikennejohtaja Antti Jaatisen alaisineen olisikin syytä päivittää kannattavuuslaskelmiaan ihan yhtiön oman toiminnan perusteella. Tämä olisi muutoinkin VR Oy:n edun mukaista, koska tavaraliikenne ja siitä saatavat tulot ovat vähentyneet huomattavasti. Uudet tulolähteet ovat siis tarpeen eikä henkilökunnan kouluttaminen näiden tarpeiden mukaan liene sekään ylivoimainen tehtävä.

Ensi hätään Oulun lähiliikennettä voisi kokeilla sähkövetureilla ja sinisillä vaunuilla, jolloin yhtiön alkukustannukset jäisivät vähäisiksi. Muutaman laiturin rakentaminen puolestaan ei ole niitä kalleimpia Ratahallintokeskuksen menoeriä. Pohjanmaan rata on toki ruuhkainen, mutta tässäkin näen ydinkysymyksenä tahdon tai sen puutteen. Jossakin laajuudessa lähijunat voisivat kulkea vaikka heti.

On järkyttävää, että VR Oy:n oikeus kieltäytyä ajamasta junia johtaa uutisessa mainittuihin tieverkon kehittämisvaatimuksiin. Näin ei ympäristöystävällistä kiskoliikennettä edistetä. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on viimevuotisella Britannian retkellään todennut sikäläisten uudistusten johtaneen toimivaan ja asiakkaiden kannalta hyvään järjestelmään alkuvaikeuksien jälkeen. Päättäjienkään ei siis pitäisi enää pelotella meitä vanhoilla tiedoilla pieleen menneistä kokeiluista.

Nähtäväksi jää laitostuuko VR-konsernin uusi johto vai kykeneekö se muuttamaan yhtiön ajattelua henkilöjunien mahdollisuuksista. Toisaalta on myös kiinnostava seurata minkälaiseen VR-kriittisyyteen kykenee liikenneministeri, jonka edustama puolue on saanut yhtiöltä tukea. Niin ikään linja-autoyhtiöiden toivoisi nousevan asenteiden poterosta ja oivaltavan, että joukkoliikennettä voi harjoittaa kiskoillakin, jos tähän annetaan mahdollisuus.



Kalevi Kämäräinen

Kaleva 18.8.2009