 |
||||
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|||
|
Pääsivu Mietteitä Haapajärven lättähattureissulta Ministeri Vehviläisen voima vaikuttaa ja tahto toteuttaa? Tilastotkin todistavat junien myöhästelyn Rautateiden ongelma ydin on VR:n monopoliasema Kaukojunia voisi käyttää lähiliikenteen tarpeisiin Vr-yhtymän yksinoikeus harkintaan Olisiko henkilöliikenne sittenkin mahdollista? Sinisten vaunujen romutus arveluttavaa Junalla Helsinkiin - yöjunalla olisi tarve On jo aika vapautua VR:n kahleista Taitaa olla yöjunakapinan aika Sisämaan yöjunayhteydet ja liikenneministeriön uskottavuus Sisämaan yöjunayhteydet palautettava Ministeri Vehviläinen valitsi puolensa Junapysäkkien lakkauttaminen järjettömästi perusteltu Uudenkaupungin junakeskustelu ajautunut sivuraiteelle VR:n liikennemonopoli harkintaan Kritiikkiä faktapohjalta. kiitos! Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä Miksi juna ei kulje Pieksämäelle? |
AJATUKSIAMME RAIDELIIKENTEESTÄ
SINISTEN
VAUNUJEN ROMUTUS JA RAUTATIEKILPAILU Satakunnan Kansassa kerrottiin 22.11.2009 laajasti ns. sinisten teräsvaunujen romuttamisesta, jota pidetään ekotekona. Kierrätys on toki hyväksi, mutta pahasta, jos käyttökelpoista rautatiekalustoa tuhotaan kilpailun ehkäisemiseksi. Tästä näyttää olevan meillä kysymys. Lehtijutun esimerkkivaunua 23536 ei luonnehdita korroosion tuhoamaksi, vaikka sitä muutoin kuvaillaan raiskatuksi ja häväistyksi. Kirjoituksesta ilmenee myös, että vaunujen korroosionestotekniikkaa parannettiin vuonna 1973 ja että niitä on uudistettu teknisesti. Haastateltu rautatieläinenkin pitää vaunuja varmoina ja toimivina. Tehdäänpä siksi lyhyt vertaileva katsaus. Ruotsissa 1950-luvun WL3:sta muutetut sarjan WL5 makuuvaunut kulkevat välillä Malmö – Berliini. Kotimaan liikenteessä taas käytetään 1960-luvulla valmistettuja sarjan WL1 makuuvaunuja. Kalusto kelpaa, koska sitä on huollettu ja uudistettu teknisesti. Espanjassa valmistettiin 1960-luvulla sarjan 8000 päivävaunuja saksalaisen 1950-luvun esikuvan mukaan (UIC-X). Sittemmin niistä on tehty suihkullisia makuuvaunuja (WL26x-7.100), joiden suurinta sallittua nopeutta on korotettu telejä vaihtamalla. Esimerkkiluettelo ei ole tyhjentävä. Kuinka siis suomalaisten vuosina 1978 – 1985 rakennettujen vaunujen laatu poikkeaisi ulkomaisista? Minusta tämä ei ole mahdollista. Kaluston hävittämisen syy on siis joku muu kuin huono kunto. Tiedustelin marraskuussa 2009 liikenneministeriöltä muun muassa: ”6. Joukkoliikennelain valmisteluaineistossa on konsulttiyhtiö Tempon linja-autoliikennettä käsittelevä muistio, jossa todetaan, että julkisen vallan on suojeltava kilpailua eikä kilpailijaa (Alustava raportti joukkoliikennelain vaikutusarvioinnista 10.12.2008 s. 20). Paraikaa VR Oy:n sallitaan romuttaa kalustoa, joka saattaisi vielä olla käyttökelpoista. Mikä on ministeriön näkemys suojeltavasta oikeushyvästä rautatieliikenteessä (eikö kaluston ennenaikainen romuttaminen ehkäise kilpailua)?” Ministeriön ensimmäinen kirje sivuutti kysymykseni. Uutta tiedustelua 22.12.2009 täydensin: ”Lisäperusteluna totean ministeriön 3.12.2009 alkaen osittain sallivan muutkin henkilöjunayritykset rataverkolla. Kysymykseni on vain ajankohtaistunut esittämishetkestään 24.11.2009.” Vastaukseen kului yli kuukausi. Kirjeessä 1.2.2010 todetaan: ”6. (ministeriön näkemys suojeltavasta oikeushyvästä rautatieliikenteessä) Kauppakorkeakoulun konsulttiyhtiö Tempon tutkimus liittyy joukkoliikennelain valmisteluaineistoon, mutta sillä ei ole yhteyttä VR:n kalustokysymyksiin. Rautatieliikenteen kilpailun avaaminen on toteutettava hallitusti ja siten, että edellytykset toimivalle kilpailulle ovat olemassa, kun kilpailu aloitetaan. Vaikka VR:lle on asetettu julkisen palvelun velvoite, jonka vastineeksi sille on myönnetty yksinoikeus rautateiden henkilöjunaliikenteen harjoittamiseen Suomessa, yksinoikeus ei koske yksinomaan Helsingin seudun liikenne-kuntayhtymän toimivalta-alueen sisällä liikennöitävää lähiliikennettä. Jos kyseisen kuntayhtymän toimivalta-alue muuttuu, yksinoikeuden rajaus muuttuu vastaavalla tavalla.” Toistamista vaati myös kysymys yhdeksän: ”Työryhmän ohjausryhmään kuuluu VR Oy, jonka aiempia laskelmia [sisämaan] yöjunien tappioluvuista on epäilty. Kansanomaisesti voisi luonnehtia pukin olevan kaalimaan vartijana. Miksi VR Oy:llä on edustus ohjausryhmässä?” Vastaus on paljastava: ”VR:n edustus on välttämätön, koska sillä on hyvä asiantuntemus yöjunien liikenteen hoidosta, kalustosta ja taloudellisista toimintamahdollisuuksista. VR:n antamia lukuja voidaan pitää tutkimusten lähtökohtana. Lisäksi on selvitetty, että Ruotsissa vastaavatyyppisen liikenteen kustannusten ja tulojen välinen suhde on ollut vastaavalla tasolla.” Liikenneministeriö myöntää siis olevansa riippuvainen VR-Yhtymän antamista tiedoista. Yöjunan talouslukuihin kerrotaan löydetyn vertailukohta naapurimaasta. Sinisten vaunujen kunnon toivottomuudesta sen sijaan on uskottu yhtiötä, mikä ilmenee kansanedustaja Lauri Oinoselle 22.12.2009 annetusta vastauksesta kirjalliseen kysymykseen 1010 / 2009 vp. Riippuvuussuhde on merkityksellinen, koska muiden yrittäjien tulo rataverkolle on nyt osittain sallittu. Selkeästi vapaita rataosia ovat esimerkiksi Turku – Naantali / Uusikaupunki ja Jyväskylä – Haapajärvi. Lisäksi on olemassa tulkinnanvaraisia rataosia (esimerkiksi Pieksämäki – Savonlinna). Asiaa ei muuksi muuta, että liikenneministeri on yhtynyt käsitykseen, että reitit olisivat taloudellisesti tuhoon tuomittuja. Tätä emme voi tietää ennen kuin joku on alaa yrittänyt. Junamatkustus on ollut kasvussa. Ns. vähäliikenteisten ratojen perusparannus mahdollistaisi henkilöliikenteen aikoinaan lopetetuilla reiteillä. Esimerkiksi vaikkapa välillä Joensuu – Oulu matkustajat varmaankin tyytyisivät sinisiin vaunuihin uuden kaluston kulkiessa vilkkailla osuuksilla. Ehkä vaunut kelpaisivat hiljaisina aikoina muuallakin, jos kyyti näin halpenisi (toimitusjohtaja Aro totesi A-talkissa 21.1.2010, että vilkkaillakin radoilla on tilaa ruuhka-ajan ulkopuolella). Sinisten vaunujen kohtalo on auttamatta kytköksissä kysymykseen henkilöliikenteen rataverkon avaamisesta muille. Uskoessaan VR:n antamia tietoja liikenneministeriö suosii kilpailijaa eikä kilpailua eli toimii juuri päinvastoin kuin yhteiskunnan nykyään pitäisi konsulttiyhtiö Tempon mukaan toimia. Erityisen tuomittavaa tällainen on poikkeavan raideleveytemme ja sen ansiosta matkustusmukavuuden kannalta miellyttävämmän kaluston tuhoutuessa itsekkäistä syistä.
Ministeriön
toiminta herättää myös kysymyksen virkamiesten asenteista.
Vastauksessa 1.2.2010 kerrotaan VR:llä olevan yksinoikeus
henkilöjunaliikenteeseen, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Ovatko
byrokraatit niin ylimielisiä, että kirjoittavat hallintoalamaisille
mitä sattuu? Tämä on todennäköistä, koska viraston pää eli ministeri
tuntuu ymmärtävän roolinsa virkamiesten äänitorvena kansan suuntaan
eikä päinvastoin. Topparoikka 1 / 2010 (nro 34) www.topparoikka.net |
|||
 |
||||
