|
Kuva: M.M.
AAMULEHTI
Jarruton juna
05.01.2010
Aina on sija sille tapahtumalle, jonka ei pitäisi olla mahdollinen. Näin
Helsingin rautatieasemallakin. Vuoden päästä tiedämme virallisesti mitä
oikeastaan tapahtui.
Raiteen 13 jarruton juna on vakava muistutus siitä, mihin suuntaan olemme
menossa.
Intohimoisesti nykyaikaistetun kiskoliikenneyhtiömme mainetta ei paikata
enää markkinatempuilla. Luottamuksen rakentaminen pitää aloittaa uudelleen
nollasta, oikeastaan sen alapuolelta.
Asia ei ole yksin VR:n eikä Liikenneviraston nielaiseman
Ratahallintokeskuksenkaan. Haaste on erityisen raskas ministeriölle,
ministerille ja sitä kautta kansanedustuslaitokselle. Turha siis odottaa
johtopäätöksiä.
Lyhyesti sanottuna Suomessa on laiminlyöty raideliikennejärjestelmän oikea
kehittäminen ja kuorrutettu karmea totuus imelällä höpötyksellä
nykyaikaisesta joukkoliikenteestä.
Vahinkoja aina sattuu, mutta tässä tapauksessa sitä on kehitetty jo
vuosikausia. Se on se vahinko.
Takaisin
ylös
KARJALAN MAA
5.1.2010
Pakkanen ei selitä
Raideliikenteellä on Suomessa paljon ongelmia, jotka tuntuvat viime päivinä
vain kasautuneen. Aikataulussa kulkeva juna alkaa olla pian poikkeus
myöhästelevien joukossa. Pakkanen ei pysäytä enää vain
Pendolinoja,
vaan
veturi- ja muut viat pysäyttelevät kalustoa laidasta laitaan. Matkustajat
saattavat joutua värjöttelemään pysähtyneessä junassa tuntikausia keskellä
korpea. Tiedottaminen on ala-arvoista eivätkä varajärjestelmät pelaa tai
niitä ei ole olemassakaan. Kaiken lisäksi osa henkilökunnasta kohtelee
maksavia asiakkaita suorastaan törkeästi.
Helsingin rautatieaseman eilinen karanneiden junavaunujen törmäys
toimistorakennukseen kuuluu samaan sarjaan. Siinä onneksi vältyttiin
henkilökunnan ripeän toiminnan ansioista henkilövahingoilta. Mutta onhan sen
aivan käsittämätöntä, että vaunut pääsevät irti olkoon sitten kyse
millaisesta jarruviasta tahansa.
VR:n kestoselitys raideliikenteen ongelmiin on talvi ja pakkanen. Se ei käy
selitykseksi Suomessa, missä paksuihin hankiin ja koviin pakkasiin on
totuttu koko sen ajan, jonka junat ovat täällä liikennöineet. Suurimman
selittäjän täytyy löytyä VR:n omasta toimintakulttuurista. VR on
muodollisesti yhtiö, mutta sisäisesti edelleen valtion virasto, jolle
aikataulut ja asiakkaat edustavat vain välttämätöntä pahaa.
Miten kovat otteet liikenneministeri Anu Vehviläisen pitää ottaa käyttöön,
jotta laatu palaisi Suomen raideliikenteeseen?
Takaisin
ylös
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT
VR:llä itsetutkiskelun paikka
6.1.2010
Pakkanen on talvikaudella vakituinen syntipukki, kun VR:llä on
junaliikenteen ongelmia selitettävinä. Nyt tapahtui niin suuri onnettomuus,
junavaunujen rysähtäminen Helsingin rautatieaseman viereiseen rakennukseen,
että vikapäitä pitää hakea monesta paikasta, myös peilistä.
Turmasta olisi voinut tulla paha suuronnettomuus. Pikajunaa siirrettiin
peruuttaen Helsingin asemalle, ja jarruongelman vuoksi letka pysähtyi. Neljä
vaunua irtosi ja alkoi rullata alamäkeä kohti rautatieasemaa. Kiitettävän
ripeästi toimineet aseman vartijat ehtivät komentaa ihmiset sivummalle.
Vaunut törmäsivät aseman viereisen hotellin toimistosiipeen.
Onnettomuuden perusteellinen tutkinta tuonee vastaukset kysymyksiin, miten
tapahtumaketju pääsi etenemään loppuun asti.
Ensiarvioiden mukaan jää on kenties estänyt pikajunan jarrujärjestelmää
toimimasta. Jos junien jarrut ovat Suomen kaltaisessa maassa näin herkkiä
jäälle ja pakkaselle, jokainen junamatka on talvella riskialtis. Jos
kyseessä olisi lentokone, kaikki koneet olisivat käyttökiellossa odottamassa
jarrutarkastusta.
Selittämistä on myös siinä, miten junasta voi itsekseen irrota osa
vaunuista.
Raiteiden päässä olevat esteet eivät kymmeniä tonneja painavia vaunuja pysty
pysäyttämään. Parikymmentä vuotta sitten karkujuna törmäsi suoraan
asemahalliin; nyt vaunut ohjattiin sivummalla olevalle raiteelle.
Vaaratilanteessa jokainen paikka on yhtä turvaton, sillä asemanseutu on
rakennettu umpinaiseksi. Kaikki raiteet päättyvät seinään.
Tiedotus takelteli jälleen häiriötilanteessa, vaikka VR ja
Ratahallintokeskus ovat vuosia vannoneet asiaan kohennusta. Matkalaisten
informaatiojärjestelmä ei pelaa vielä kaikkialla, mutta se on huono selitys.
Tietoa pystyy välittämään muillakin tavoin, jos haluaa.
Takaisin
ylös
HÄMEEN SANOMAT
Tutkintaa etanan
vauhdilla
6.1.2010
Siinä onnettomuudessa oli matkassa huomattavan paljon hyvää onnea. Jo
lähtökohta oli karmea: neljä junanvaunua syöksyi 20-30
tuntikilometrin
vauhdilla kohti Helsingin asemarakennuksia.
Ohjaamattomassa tilassa liikkui noin 250 tonnia massaa raiteilla, jotka
päättyivät asemalle.
Maanantain junaonnettomuus päättyi ilman loukkaantumisia monen tekijän
ansiosta. Junan henkilökunta ehti varoittaa vaarasta.
Hereillä oli kaksi vartijaa, jotka suunnilleen puolessa minuutissa pystyivät
tyhjentämään tilan, johon neljä vaunua tunkeutui murskaavalla voimalla.
Kaikki ihmiset ehtivät vaunujen alta pois myös siksi, ettei asemalla ollut
ruuhka-aika.
Aineelliset vahingot saatetaan hyvinkin laskea miljoonissa, vaikka aseman
viereinen toimistorakennus ei vaurioitunut rysäyksessä niin pahoin, kuin
asiantuntijat vielä maanantaina arvelivat.
Veturi työnsi vaunuriviä kohti asemaa, josta Intercity-junan
oli määrä lähteä
kohti pohjoista. Kaksi asiaa meni rutiinityössä pahasti pieleen.
Neljä vaunua irtosi alamäessä letkasta, toiseksi jarrujen olisi pitänyt
pysäyttää vaunut, mutta näin ei tapahtunut.
Ensimmäisten arvioiden mukaan onnettomuuden ei olisi pitänyt olla
mahdollinen. Sanonta kuulostaa kovin tutulta.
Seuraavaksi itse syyksi tai ainakin osasyyksi on tarjottu kovaa pakkasta,
joka olisi tavalla tai toisella estänyt vaunujen jarrujen asianmukaisen
toiminnan.
Pakkanen ei kelpaa edes onnettomuuden osasyyksi. Suomessa on talvella kylmä,
lunta ja jäätä, ja siksi junien vaunut on tietysti suunniteltava liikkumaan
turvallisesti myös pakkasessa.
Junien on matkattava Pohjois-Suomessa yli 30 asteenkin pakkasissa.
Pakkasella selittelyn mallia on kaiketi otettu tieliikenteessä. Kun tien
pinta on vähänkin jäinen, huono keli yllätti autoilijat ja onnettomuudet
johtuvat liukkaudesta, eivät kuljettajasta.
VR:n mainetta tahrannutta onnettomuutta ryhtyi heti tutkimaan
Onnettomuustutkintakeskus. Ratkaisu on perusteltu, sillä kyse on
suuronnettomuudesta.
Käsittämätöntä on sen sijaan tutkintakeskuksesta lähtenyt arvio siitä, että
onnettomuuden tutkintaraportti on valmis julkaistavaksi vuoden kuluttua.
Tutkintaa ei voi tehdä hutiloiden, mutta vuoden määräaika - joka on kaiken
lisäksi annettu jo etukäteen! - kielii etanan
vauhdista.
VR pyrkii toki tekemään kaikkensa, jotta vastaavat onnettomuudet
estettäisiin ja junien turvallisuus näin paranisi. Myös
Onnettomuustutkintakeskus voi jakaa ohjeitaan kesken tutkinnan.
Ripeä tutkinta tekisi joka suuntaan selväksi sen, että viranomaiset
suhtautuvat turvallisuuden lisäämisen vakavasti ja tekevät siksi pikatahtiin
kaikkensa uusien onnettomuuksien torjumiseksi.
Pakkanen ei kelpaa edes onnettomuuden osasyyksi.
Takaisin ylös
|