|
|
| Suomen Rautatiematkustajat ry; Henkilöjunaliikenteen teesit kansanedustajaehdokkaille 22.2.2011 |
|
1. Liikennepoliittiset ratkaisut tulee
tehdä ottamalla huomioon koko maan etu Alueiden eriarvoistumista ei tule sallia huonoilla liikennepoliittisilla ratkaisuilla. Raideliikennehankkeet tulee ratkaista liikkumistarpeen ja Suomen ilmastositoumusten eikä voitonmaksimoinnin perusteella. Kasvava autoistuminen (80% henkilöliikenteestä) on seurausta julkisen liikenteen jättämisestä lapsipuolen asemaan. 2. Rautatieliikennettä kehitettäessä tulee kuulla myös asiakkaita Iso-Britannian tavoin On luotava järjestelmä, joka takaa kuluttajalle hyvityksen myöhästyneistä ja ajamatta jääneistä junavuoroista. Hyvitys voi olla esimerkiksi matkalipun liikennöitsijän myöntämä kelpoisuusajan pidennys, jos syy on liikennöitsijän. Liikennepaikkoja ei saa lakkauttaa eikä asemia sulkea ilman viranomaislupaa ja kansalaisten kuulemista. Pääkaupunkiseudun liikenteeseen tarvitaan HSL+ lippu, joka sallii myös kaukojunien käytön. 3. Poikittaisliikennettä on kehitettävä Junayhteyksien keskittäminen Helsinkiin on johtanut ruuhkiin. Muuallekin (Turku) voisi ohjata lisää vuoroja ja erityisesti poikittaisliikenteen vielä toimivat junat. Poikittaisyhteyksiä voisi lisätä myös vaikkapa reitillä Tampere - Pietari, jolloin Tampere keräisi osan syöttöliikenteestä Helsingin sijaan. Kolmioraiteiden rakentaminen Riihimäelle ja Toijalaan mahdollistaa jopa suoran yhteyden sekä Turusta että Tampereelta itään aina Pietariin asti. Sisämaan yöjunat tulee palauttaa kilpailuttamalla valtion, kuntien ja liikenneasiantuntijoiden yhteistyöryhmässä. Tämä on tarpeen muun muassa elinkeinoelämän, koulutuspoliiikan ja sosiaalisten siteiden säilyttämisen kannalta. Aiemmissa selvityksissä palautus on todettu yhteiskuntataloudellisesti kannattamattomaksi, koska laskelmien ulkopuolelle jätettiin useita kiistattomia hyötyjä. SRM on tehnyt uuden esityksen yöjunareitiksi, joka vähentäisi ministeriön yöjunaselvityksen mukaisia tappioita ( Helsinki- Tampere – Pieksämäki Kajnaani – Oulu (sekä pistot Tampere-Turku ja Kuopio-Joensuu). 4. VR-Yhtymä Oy:n johtaminen kylmällä voiton maksimoinnin periaatteella ei ole yhteiskunnan etu Valtion omistaman VR:n tehtävä on määritelty yhtiöjärjestyksessä: voiton tuotto myymällä kuljetuspalveluita sekä niihin liittyviä toimintoja. Tähän on saatava muutos. Monopoliasemassa oleva yhtiö pystyy tuottamaan yhteiskunnan tarvitsemia palveluita tehokkaasti vain läpinäkyvästi ja vahvalla demokraattisella ohjauksella. Läpinäkyvät kustannusrakennetiedot eivät voi vahingoittaa yhtiötä, jolla ei ole kilpailijoita. Yhteiskunnallisia palveluvelvoitteita ei voida rationaalisesti asettaa ja niiden toteutumista valvoa ilman matkustajamäärienkään julkisuutta. Toinen vaihtoehto on suhtautua avoimesti usean operaattorin järjestelmään muun muassa Ruotsin, Britannian ja Sveitsin tavoin. Junaliikenteen kilpailuttaminen ei tarkoita yksityistämistä vaan sitä, että muiltakin kuin VR:ltä palvelua voidaan ostaa laatu ja hinta määrittelemällä. Tällöin tehokkuus toteutuu ilman yritysten kustannusrakenteen läpinäkyvyyden vaatimusta. Meillä VR on saanut ajaa alas hiljaisempia toimintoja ja voinut keskittyä kermankuorintaan. Tämä on mahdollista vain monopolille, joka ei pelkää, että huono palvelu tai korkeat hinnat johtavat asiakkat toisen yrityksen juniin. 5. VR:n vanhan sinisen rautatiekaluston tuhoaminen pitää estää Ne ovat yhä käyttökelpoisia ja korjattavissa, jos halua on. VR:n kalusto tulee asteittain siirtää muille tahoille (esimerkiksi kalustoyhtiö), jolloin vaunut ovat käytettävissä kaikille. Rautatieliikenteen harjoittajilla pitää olla etuosto-oikeus, jos kalustoa aiotaan poistaa käytöstä Suomessa. 6. Lähiliikennettä olemassa oleville raiteille ja alueille Lähijunat on sallittava, jos alueet sitä haluavat ja raidekapasiteetti antaa myöten. Oppia on otettava joukkoliikennelaista, joka antaa alueille oikeuden päättää linja-autoliikenteestä. Valtion tulee tukea alueellisia raideliikennehankkeita kuten Tampereen, Turun ja pääkaupunkiseudun raitioteitä yhtenäisin periaattein tiehankkeiden tavoin. On otettava käyttöön yleinen liikennöitsijöille pakollinen joukkoliikennelippu, jotta juna- ja bussimatkasta muodostuvaan matkaketjuun riittää yksi ”piletti”. 7. Pisara ei ole ”patenttiratkaisu” junaliikenteen ongelmiin Pisara-radan kustannusarvio on niin suuri, että vaihtoehtoja on etsittävä ja löydettävä. Useimmat Helsingin aseman ongelmat voidaan ratkaista halvemmin, yksinkertaisemmin ja nopeammin keinoin, jotka olisi tehtävä joka tapauksessa. Liikennöintimuutokset ovat helpoimmin toteuttavissa, vaikka ne hieman lisäisivät liikennöintikustannuksia. Tätä on kuitenkin verrattava Pisaran hintaan. Vastaava summa on järkevämpi käyttää rataverkon muiden ongelmien poistoon. Pääkaupunkiseudullakin rahalle on parempaa käyttöä (Espoon kaupunkirata ja pääradan lisäraiteet Keravalta pohjoiseen). |
|
|
