Taas yksi viikko, jolloin pääkaupunkiseudun työmatkalaisten hermoja koetellaan. Tällä kertaa lähijunat myöhästelevät ja jäävät tulematta radalta suistuneen vaunun takia. Tänä talvena näitä aamuja on ollut liikaa.

VR ja liikenneministeriö ovat tehneet lukuisia esityksiä asioiden parantamiseksi ja hyvä niin. Hallitus teki myös suomalaisittain historiaa, kun se saattoi liikenneinvestoinneissa radat ja tiet yhtäläiseen asemaan. Teiden ylivalta taittui, mutta vasta kovan poliittisen väännön jälkeen.

Aivan neuvottelujen loppuvaiheessa ministeri Väyrynen yritti vähentää Länsimetron rahoitusosuutta ja julisti hämmentävää oppiaan siitä, kuinka rataliikenne on seitsemänkymmentälukulaista ajattelua, vielä sosiaalidemokraattista sellaista. Hallituksen enemmistö oli toista mieltä ja todellakin hyvä niin.

Hallituksen sisällä on käyty muissakin yhteyksissä kiivaita keskusteluita yhdyskuntarakenteesta ja joukkoliikenteestä. Vihreiden näkemys sai enemmistön tuen valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita tarkistettaessa ja vahvistetuissa maakuntakaavoissa. Sen sijaan joukkoliikennelaissa olisimme halunneet edetä muuta hallitusta radikaalimmalla aikataululla.

Näissä kiistoissa olen kerta toisensa jälkeen törmännyt siihen että Uudenmaan, Suomen väkimäärältään suurimman ja nopeimmin kasvavan alueen, poliittinen viesti on ristiriitainen ja hahmoton. Vihreitä lukuun ottamatta kaikilta poliittisilta tahoilta löytyy oman oksan sahaajia, jotka ovat valmiita lykkäämään keskeisiä raide- ja bussikaistainvestointeja, jos vaihtoehtona on oman kulman asfaltointi.

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni pientalossa Pirkkalassa, Tampereen kupeessa. Tiedän mikä matalassa rakennuskannassa ja omassa pihassa kiehtoo. Oman reviirin kaipuu ja luonnonläheisyys voidaan kuitenkin modernilla kaavoituksella saada aikaan niin, että yhdyskuntarakenne mahdollistaa kannattavan joukkoliikenteen ja lähipalvelut.

Uudenmaan raideinvestoinnit, kuten Lohjan rata ja ratayhteys Porvooseen ja rantaradan kehittäminen, vaativat nykyistä suurempaa joukkoliikennerahoituskirjausta seuraavaan hallitusohjelmaan.  Pisara-rata mahdollistaa vuorovälien lyhentämisen koko Uudellamaalla ja Jokerin raiteistaminen parantaa poikkiliikennettä.

Joukkoliikenteen arjen sujuvuus ja johtaminen on nostettava politiikan raskaan sarjan kysymykseksi. Junat eivät myöhästele ilman syytä ja liian usein syy on väärän politiikan.

Kirjoittaja on Vihreä oikeusministeri, joka asettuu eduskuntavaaleissa 2011 ehdolle Uudenmaan vaalipiiristä.