Näin vaalien allakin voi toviksi unohtaa vakausmekanismit ja vetää seuraavasta tarinasta omat johtopäätöksensä siitä, miten Suomessa on tapana hoitaa asioita, ottaa huomioon kansalaismielipide ja miten paikallista kehitystä ohjataan Helsingin niemeltä pelkästään tuijottamalla rahallisia perusteita.

Maanantain 4.4.2011 Kauppalehdessä oli pieni juttu, jossa kerrottiin VR:n suunnittelevan lipunmyynnin lopettamista neljällä asemalla. Samaisessa jutussa todettiin VR:n neuvottelevan kompromissiratkaisusta Iisalmen ja Kemijärven kanssa, jotka taistelevat kynsin hampain VR:n päätöstä vastaan. Haiskahtaa kovasti aluepolitiikalta, koska jutussa ei mainittu sanallakaan Jokelaa ja Pietarsaarta. Edelleen jutussa kerrottiin, että VR saa yhteensä 0.5 miljoonan euron säästöt lopettamalla lipunmyynnin näillä neljällä asemalla.

Tiedossa on, että vuosittainen myynti Jokelan aseman lippuluukulla liikkuu 800000 euron tietämissä. Laskennallinen säästö lipunmyynnin lopettamisesta on 125000 euroa. Asemien lipunmyyjät on tarkoitus siirtää muihin myyntipisteisiin, joten olisi mielenkiintoista tietää, mihin moinen säästöolettama perustuu. Tämän lisäksi VR on jo lupautunut toiselta budjettimomentiltaan investoimaan rutkasti tekemällä asemarakennuksessa remontin tulevan kahvilan tarpeisiin. Lopputuloksena näistä päätöksistä Jokelan aseman kyseessä ollen ovat olematon säästö, kiusanteko junankäyttäjille, palveluiden hallittu huononnus sekä VR:n omanarvontunnon säälittävä pönkittämisyritys, kuten tarinan jatkosta käy ilmi.

Tammikuussa pidetyssä VR-illassa Tuusulan kunta esitti perustettavaksi työryhmää, joka käsittelisi Jokelan aseman tilannetta ja lipunmyynnin kohtaloa. Paikalla olleet VR:n edustajat suostuivat tähän, kuten tiedotusvälineissä tuolloin kerrottiin. Tuusulan kunta käynnisti tarmokkaasti toimet, jotta työryhmä saataisiin kasaan ja asiat etenemään. Nämä toimet ovat edelleen käynnissä.

Myöhemmin ilmeni, että VR asetteli joutotöinään tukun ennakkoehtoja ja oli halukas keskustelemaan vain sellaisista asioista, joiden VR:n edustaja oli kertonut VR-illassa olevan Liikenneviraston vastuulla. Liikennevirasto puolestaan ilmoitti suhtautuvansa asiaan näin: ”Henkilöliikennepaikkojen palvelutasoa on arvioitu Liikenneviraston vastuulla olevien tekijöiden perusteella ( esim. laiturikalusteet, matkustaja-informaatio, pysäköinti). Jatkotyönä on käynnistymässä valtakunnallisen kehittämisohjelman laadinta. Valmistelussa otamme huomioon alueenne matkustajien odotukset. Tässä vaiheessa emme näe hyvänä perustaa työryhmää yhtä kuntaa koskevana.”

Nähdäkseni nyky-Suomessa millään normaalissa kilpailutilanteessa olevalla kaupallisella yrityksellä ei ole varaa kohdella asiakkaitaan ja sidosryhmiään siten kuin VR on Jokelan aseman tapauksessa tehnyt. LVM:n alainen Liikennevirasto puolestaan osoittaa vastauksessaan tsaarinaikaista asennetta, jonka mukaan hallintoalamainen on aina lähtökohtaisesti väärässä. Tällä kertaa Liikennevirasto käytännössä kieltää omat ohjeensa, joissa erityisesti painotetaan keskustelua sidosryhmien kanssa ja näistä tärkeimpänä pidetään alueen kaavoituksesta vastaavaa kuntaa. Harmi, ettei virkamiehiä voi vaihtaa vaaleilla.

4800 allekirjoituksen addressi Jokelan aseman puolesta ei tuntunut alkuvuodesta kiinnostavan paria ministeriä, joiden nimiä en tässä mainitse etteivät he saa ilmaista mainosta. Ei ihme, että eräs puolue on saavuttanut gallupeissa suuren suosion, kun perinteisten puolueiden ministerit hallinnonalojensa ylimpinä vartijoina ovat tässä(kin) tapauksessa vetäytyneet vastuusta eivätkä laita alaisiaan liikelaitoksia ja virastoja täyttämään velvoitteitaan ja ylläpitämään kansalaisille palveluita, joita kansalaiset haluavat. Tapaus ”Jokelan asema ja VR” on kouluesimerkki siitä, miten lyhytnäköisellä kvartaalisäästämisellä, asiakkaiden tarpeiden unohtamisella ja ripustautumisella epävarmaan, ilmeisesti raskaasti ylihinnoiteltuun tietotekniikkaratkaisuun voidaan tärvellä yhteiskunnallisesti tärkeän yrityksen uskottavuus ja maine.

Heikki Kaaranen
Jokelan aseman puolesta –kansanliike

Keski-Uusimaa 10.4.2011